Verkko-opetuksen pedagogiikka ja miten onnistua siinä käytännössä?

• Verkko-opetus osana koulutuksen nykyarkea

Verkko-opetusta hyödynnetään ja toteutetaan nykypäivänä niin Suomessa kuin kansainvälisellä tasolla yhä enemmän (Henriksson & Tamminen, 2019; Löfström ym., 2010; Vess & Russell, 2022). Eikä ihme, sillä se tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia toteuttaa koulutusta olosuhteissa, joissa opettaminen ja ohjaus voisi muuten esimerkiksi välimatkojen takia olla haasteellista. Koronapandemia on maailmanlaajuisesti vaikuttanut ilmiö, joka edellytti verkko-opetuksen käyttöön ottamista eri puolilla maailmaa, jotta opetusta voitaisiin ylipäätänsä sosiaalisia kontakteja välttäen jatkaa. Verkko-opetuksen voidaan nähdä tarjoavan tasa-arvoisempia oppimisen mahdollisuuksia erilaisista taustoista tulevien ja erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa olevien ihmisten oppimisen oikeuksien turvaamiseksi (Taimela, 2021).

Näyttää siltä, että verkko-opetus Suomessa on yhä tavallisempaa erityisesti korkeakouluopintojen yhteydessä (ks. esim. Timonen, Mäkelä & Lukkarinen, 2019). Sen nähdään tarjoavan monipuolisia koulutuksen muotoja ja mahdollisuuksia eri-ikäisille oppijoille. Kokemukset verkko-opetuksen onnistumisesta ja mielekkyydestä ovat kuitenkin tutkimusten perusteella vaihtelevia (Arkko-Saukkonen & Saloniemi, 2018; Kaur, Kaur, Singh & Singh, 2022; Vess & Russell, 2022). Opetuksen suunnitteluun, teknisiin järjestelyihin sekä käytännön opetusmenetelmien valintaan onkin syytä kiinnittää huomiota.

Oma kiinnostukseni verkko-opetuksen tarkempaa tarkastelua kohtaan heräsi erityisesti menneen kevään aikana. Osallistuin keväällä Kasvatustieteilijä kansainvälisissä toimintaympäristöissä -opintojaksolle, jonka viimeisellä luennolla vierailevana luennoitsijana oli suomalainen kasvatustieteen maisteri, opetusalan yrittäjä ja konsultti Ilona Taimela, joka on saavuttanut myös laajaa kansainvälistä huomiota. Hän opetti kollegansa kanssa suomalaisia lapsia ja heidän äitejään syyrialaiselle vankileirille etänä matkapuhelinten välityksellä Suomen Ulkoministeriön aloitteesta Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön tukemana. Kyseinen projekti kesti huhtikuusta 2020 syyskuuhun 2021, jolloin suuri osa naisista ja lapsista kotiutettiin Suomeen (Taimela, 2021). Tarkoituksena oli opettaa lapsille suomen kieltä ja muita peruskoulussa käsiteltäviä lukuaineita. Hyvin pelkistetyissä olosuhteissa etänä toteutettu opetus - joka kaiken lisäksi tuli haasteellisissa olosuhteissa salata muilta ihmisiltä - oli inspiroiva esimerkki siitä, minkälaisia mahdollisuuksia ja tuloksia verkkovälitteinen opetus voi parhaimmillaan tarjota.

• Lähteitä pedagogisten ratkaisujen suunnitteluun ja valintaan

Kirjoitustani lähdin rakentamaan ensisijaisesti Löfströmin, Kanervan, Tuuttilan, Lehtisen ja Nevgin (2010) kirjoittaman yliopisto-opettajille suunnatun verkko-opetuksen käsikirjan pohjalta. Se tarjoaa mielestäni selkeän, tieteelliseen tietoon ja asiantuntijoiden käytännön kokemuksiin pohjaavan kuvauksen mielekkäistä ja tehokkaista verkkopedagogisista periaatteista ja käytännöistä. Kyseisen teoksen mukaisesti valitsin kirjoitukseni pedagogisiksi lähtökohdiksi erityisesti linjakkaan opetuksen sekä mielekkään oppimisen mallit ja ajatukset. Samoja periaatteita silmällä pitäen on kirjoitettu myös uudempia tieteellisiä artikkeleita, joista esimerkiksi mielekkään oppimisen suunnittelua ja tarkastelua tehdään Väätäjän ja Korteen (2021) artikkelissa Conceptualising a Model for Meaningful Digital Pedagogy.

Opetuksen käytännön järjestelyt kiinnostivat myös kovasti itseäni, sillä omaa kokemusta löytyy lähinnä opiskelijan näkövinkkelistä. Käytännön vinkkejä aktivoivan ja motivoivan verkko-opetuksen toteuttamiseen tarjoaa laaja-alaisesti Bonkin ja Khoon (2014) teos Adding Some TEC-VARIETY: 100+ Activities for Motivating and Retaining Learners Online sekä Arkko-Saukkosen ja Saloniemen (2018) toimittama, Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston opetushenkilökunnan verkko-opetuskokemuksia yhteen keräävä teos Innostusta verkkotyöskentelyyn. Lisää kokemusnäkökulmia tarjoaa Oulun ammattikorkeakoulun julkaisema podcast vuorovaikutuksesta etäopetuksessa (Länsitie, Kuortti & Aalto 2021). Kansainvälistä tulokulmaa edustavat Vessin ja Russelin (2022) sekä Kaurin, Kaurin, Singhin ja Singhin (2022) tuoreet artikkelit, jotka tarkastelevat pandemia-aikaisen etäopetuksen kokemuksia Yhdysvalloissa ja Intiassa sekä opettajien että oppilaiden näkökulmasta. Niin pedagogisia perusteluja kuin käytännön kokemuksia yhdistää Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisema teos Kampuksella digittää - poimintoja verkko-oppimisen kehittämisestä (Timonen, Mäkelä & Lukkarinen toim., 2019).

Lähdemateriaaliksi valitsin siis erilaisia teoksia ja artikkeleita, joissa käsitellään niin verkko-opetuksen suunnittelua ja siihen liittyviä periaatteita kuin kokemuksia verkko-opetuksesta ja käytännön ratkaisuista. Halusin tutustua eri toimijoiden ja tutkijoiden julkaisemiin teoksiin sekä kotimaisella että kansainvälisellä tasolla. Tärkeää oli myös itselleni se, että materiaali itsessään tuntui ja näytti kiinnostavalta ja aiheeseen hieman erilaista näkökulmaa tuovalta. Väätäjän ja Korteen (2021) artikkelin muistin aiemmalta kurssilta ja halusin palata sen sisältöihin tämän kurssin yhteydessä.

• Linjakasta, mielekästä ja syvempää oppimista tukevaa verkkopedagogiikkaa

Kirjallisuuteen perehtymisen jälkeen mieleeni jäi sekä linjakkaan että mielekkään oppimisen perusteisiin yhdistetty kolmijakoinen peruslähtökohta (Löfström ym., 2010; Väätäjä & Korte, 2021): 1) suunnittelu, 2) toteutus ja 3) arviointi. Linjakkaan oppimisen näkökulmasta niin oppimistavoitteet, opetuksen sisällöt, opetusmenetelmät kuin opiskelijoiden arvioinnin tulisi olla linjassa toisiinsa nähden, jolloin opetuksen voidaan nähdä tukevan opiskelijoiden syvällistä oppimista (Löfström ym., 2010). Jos opetetaan yhtä asiaa ja arvioidaan toista, ei linjakkaan opetuksen periaate toteudu. Mielekkään oppimisen malli puolestaan kuvaa niitä asioita, joihin opettaja ja opiskelija voivat suuressa määrin vaikuttaa (Löfström 2010). Väätäjän ja Korteen (2021) mukaan mielekäs oppiminen voidaan määritellä henkilökohtaisesti merkitykselliseksi ja monipuoliseksi oppimiskokemukseksi. Mielekkään oppimisen voidaan erityisesti nähdä toteutuvan aktiivisissa, tarkoituksenmukaisissa ja tosielämän tilanteita ja tarpeita vastaavissa oppimistilanteissa ja -prosesseissa.

Molemmissa edellä käsitellyissä lähteissä korostuvat konstruktivistiset, sosiokonstruktivistiset ja sosiokulttuuriset oppimisnäkemykset. Tällöin puhutaan tiedon aktiivisesta rakentamisesta jo hankitun osaamisen pohjalle sekä oppijaa ympäröivien ihmisten ja heidän kanssaan käytävän vuorovaikutuksen keskeisestä merkityksestä tiedon rakentumiselle ja oppimisprosessille. Kuviossa 1 hahmottelen ja yhdistelen linjakasta ja mielekästä verkkopedagogiikkaa ja niihin keskeisesti liittyviä tekijöitä mukaillen erityisesti Löfströmin ja työtovereiden (2010) teosta sekä Väätäjän ja Korteen (2021) artikkelia muita lähteitä tukena käyttäen. Yhteisöllisen, vuorovaikutuksellisen oppimisen ja yhteisöllisten toimintatapojen keskeinen rooli niin nykypäivän koulutuksen kuin työelämän tarpeiden ja käytänteiden osalta korostuu myös Timosen, Mäkelän ja Lukkarisen (2019) sekä Arkko-Saukkosen ja Salosen (2018) toimittamissa teoksissa. Nykypäivän työelämän nähdään olevan entistä vahvemmin tiimeissä työskentelyä ja vuorovaikuttamista niin kollegoiden kuin muiden sidosryhmien edustajien kanssa.

Onnistuneen verkkopedagogiikan näkökulmasta suunnittelun tärkeyttä ei voi olla korostamatta - sitä painotetaan käytännössä jokaisessa lukemassani lähdeteoksessa. Verkko-opetuksen opintojakson suunnittelun lähtökohtana toimii lähiopetuksen tavoin opetussuunnitelma (Löfström ym., 2010; Väätäjä & Korte, 2021). Mielekkään oppimisen näkökulmasta on kuitenkin oleellista kiinnittää huomiota siihen, että opetettava aines, materiaalit ja teknologia ovat opiskelijoiden näkökulmasta relevantteja ja lähellä reaalimaailman todellisia haasteita ja osaamistarpeita (Bonk & Khoo, 2014; Väätäjä & Korte, 2021). Opiskelijoiden sitoutumista ja motivaatiota voidaan lisätä antamalla väljyyttä ja vaihtoehtoja kurssin tavoitteiden, aikataulujen ja suoritustapojen määrittelyn osalta (Löfström ym., 2010). Tavoitteiden osalta on myös hyvä olla selkeä ja konkreettinen.

Syväsuuntautunutta oppimista voidaan edistää vuorottelemalla aktiivista itsenäistä työskentelyä ja yhdessä tehtävää vuoropuheluun perustuvaa tiedon rakentelua (Ruhalahti, 2019). Näitä elementtejä voidaan nähdä esimerkiksi tutkivan oppimisen periaatteiden mukaan suunnitellussa opetuksessa ja oppimisessa. Itse oppimistehtävien olisi hyvä sisältää tiedon hankintaa, analysointia ja soveltamista sekä yksin että ryhmässä (Ruhalahti, 2019; Väätäjä & Korte, 2021).Vygotskin opeista tutun lähikehityksen vyöhykkeen alueella liikkuminen lisää mahdollisuuksia hyviin oppimistuloksiin (Löfström ym., 2010; Ruhalahti, 2019). Jotta erilaisia teknisiä mahdollisuuksia ja eri tutkimusten perusteella valitettavan usein esiintyviä teknisiä haasteita voitaisiin jo ennen kurssia arvioida ja ennakoida, on hyvä selvittää etukäteen saatavilla olevat resurssit ja tukipalvelut (vrt. Kaur, Kaur, Singh & Singh, 2022; Löfström ym., 2010; Vess & Russell, 2022).

Opintojaksojen toteutuksen tulisi vastata suunnitteluvaiheessa määriteltyjä tavoitteita (Löfström ym., 2010). Selkeys niin annettujen ohjeistusten, materiaalien kuin kurssiin liittyvän kommunikaation osalta on tärkeää unohtamatta valitun käyttöliittymän ja teknologian helppokäyttöisyyttä ja soveltuvuutta käsiteltäviin sisältöihin (Anttonen, 2019; Henriksson & Tamminen, 2019; Kluukeri ym. 2019; Löfström ym., 2010; Väätäjä & Korte, 2021). Opettajan rooli oppimista tukevana ja aktiivisuuteen kannustavana toimijana on tärkeä. Opettajan on huolehdittava siitä, että hän antaa opiskelijoille riittävää tukea - huomioiden yksilölliset tuen tarpeet - ohjaa selkein sanoin ja seuraa opiskelijoiden työskentelyä myös esimerkiksi ryhmäkeskustelujen yhteydessä (Löfström ym., 2010; Vess & Russell, 2022; Väätäjä & Korte 2021). Opettajan tarjoama rakentava kommunikaatio, kannustus, myönteisen ilmapiirin tukeminen, palautteen anto sekä ajatusten vaihto opiskelijoiden kanssa edesauttaa opiskelijoiden työskentelyä ja oppimista (Anttonen, 2019; Henriksson & Tamminen, 2019; Kaur, Kaur, Singh & Singh, 2022; Bonk & Khoo, 2014; Löfström ym., 2010; Vess & Russell, 2022).

On myös hyödyllistä selittää opiskelijoille, minkä takia tietynlaisia oppimistehtäviä ja -aktiviteetteja tehdään (Bonk & Khoo, 2014). Vastuiden ja pelisääntöjen yhdessä läpi käyminen (esimerkiksi mikä on opettajan ja mikä opiskelijoiden vastuulla, milloin opettaja on saavutettavissa ja miten, miten etenemistä seurataan ja palautetta annetaan) välittää opiskelijoille opettajan läsnäoloa ja selkeyttää kurssin toteutusta (Anttonen, 2019; Löfström ym. 2010). Opiskelijoiden kurssin aikana tekemä oman oppimisen reflektointi esimerkiksi oppimispäiväkirjan tai parikeskustelun muodossa edistää syvällisempää oppimista (Bonk & Khoo, 2014; Löfström ym., 2010).

Arviointi voidaan nähdä moniulotteisena vaiheena, johon voidaan lukea opiskelijoiden suorituksen arvioiminen, opiskelijoiden itse antama palaute kurssista sekä opettajan omat kokemukset siitä, mitä hän on oppinut opetuksen toteuttamisesta ja miten prosessi kokonaisuudessaan on onnistunut (ks. esim. Löfström ym., 2010; Väätäjä & Korte, 2021). Opiskelijoiden arvioinnin osalta Löfström kollegoineen (2010) korostaa arviointiperusteiden linjakkuutta kurssin tavoitteisiin ja opetukseen nähden. Arviointi voi olla joko laadullista tai määrällistä. Olisi myös hyvä auttaa opiskelijaa tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan ja kehittämään osaamistaan edelleen.

Kuviossa 1 hahmoteltua mallia kannattaa ajatella pikemminkin jatkumona ja kehänä, jossa jatkuva reflektio on eduksi, sen sijaan, että takerruttaisiin mallin yksittäisiin vaiheisiin. Verkko-opetuksen kehittäminen on osa opettajana kehittymistä ja luovuutta kannattaa ja saa käyttää (Löfström ym., 2010). Vastoinkäymisistä ei myöskään kannata lannistua ja keskeneräisyyden sietämisestä onkin hyötyä kehittämisprosessissa (Kluukeri ym. 2019). Joskus pienetkin tuunaukset voivat auttaa tekemään opetuksesta mielekkäämpää ja onnistuneempaa (Bonk & Khoo, 2014). Ymmärrän itse hyvin, että usein aika, energia ja muut resurssit voivat opettajalla olla tiukilla, mutta verkkopedagogiikan osalta erilaisia mahdollisuuksia ja vertaistukea on varmasti jokaisen saatavilla. Niin opettajien yhteissuunnittelusta, kollegoiden asiantuntijuudesta kuin tuoreista kotimaisista ja kansainvälisistä tutkimuksista sekä erilaisista kehityshankkeista voi ammentaa kokemuksia, tietoa ja ideoita (Hoffrén, 2019; Löfström ym., 2010).

• Käytännön vinkkejä vuorovaikutuksen edistämiseen

Vuorovaikutus itsessään verkko-opettamisen ja -oppimisen yhteydessä voi tapahtua erilaisissa muodoissa, kuten kommentointina, ohjaamisena ja muokkaamisena. Bonkin ja Khoon (2014) mukaan haasteena onkin opetuksen suunnittelussa toteuttaa oppimisprosessin kannalta rakentavia vuorovaikutuksentapoja, jotka eivät kuitenkaan lisää opiskelijoiden kokemaa kognitiivista taakkaa. Onkin hyvä ottaa huomioon, että jos itse opiskeltava aines on jo itsessään haastavaa sisäistää ja aiheuttaa opiskelijalle niin kutsuttua sisäistä kuormitusta, ei monimutkaisilla teknologisilla ratkaisuilla kannata lisätä opiskelijan muistiin ja ajattelutoimintoihin kohdistuvaa ulkoista kuormitusta (Löfström ym., 2010). Käytännön kokemukset näyttävät kuitenkin viittavan siihen, että usein verkko-opetus koetaan edelleenkin paremminkin yksitoikkoisena tai esimerkiksi opettajan yksipuolisena luennointina (Bonk & Khoo, 2014; Kaur, Kaur, Singh & Singh, 2022).

Miten sitten tukea opiskelijoita oppimista tehostavaan ja motivaatiota tukevaan vuorovaikutukseen? Kuvioon 2 olen koonnut lukemani kirjallisuuden pohjalta ajatuksia ja ideoita mielekkään ja oppimista tukevan vuorovaikutuksen edistämisen keinoista. Mielekkään oppimisen lähtökohdissa korostuu aktiivisuus ja tavoitteellisuus (Löfström ym., 2010). Henrikssonin ja Tammisen (2019) sekä Länsitien, Kuortin ja Aallon (2021) tavoin näen opettajan roolin kurssin toteutuksen suunnittelijana, toteutuksen aikaisena ohjaajana ja tukijana sekä kannustavan ja aktiivisen ilmapiirin luojana korostuvan vuorovaikutuksen tukemisen näkökulmasta. Toisaalta jo itse tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen huolellisesti valittuna ja suunniteltuna tarjoaa tänä päivänä valtavan määrän erilaisia vaihtoehtoja opetuksen monipuolistamiseen ja virikkeistämiseen. Koska opiskelijoiden lähtötaso verkko-opetuksen ja -oppimisen suhteen voi olla hyvin erilainen, on myös hyödyksi käydä läpi vuorovaikutuksen perusteita ja pelisääntöjä (Länsitie, Kuortti & Aalto, 2021). Vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi ei kurssin aikataulut saisi myöskään olla liian tiukat, vaan erilaisille keskusteluille, pohdinnoille ja pari- tai ryhmätyöskentelylle tulisi varata riittävästi aikaa (Bonk & Khoo, 2014; Länsitie, Kuortti & Aalto, 2021).

Opetuksen alkuun ja opetuksen aikana opiskelijoiden aktivointia voidaan tehdä esimerkiksi kyselemällä opiskelijoiden valmiuksista ja lähtötiedoista sähköisen kyselyn muodossa tai tekemällä verkkopohjaisia äänestyksiä (Kóbor-Laitinen & Kuokkanen, 2019; Löfström ym., 2010). Opettaja voi edistää vuorovaikutusta opetuksen aikana muun muassa kysymysten ja ajatusten vaihdon sekä palautteen annon muodossa (Bonk & Khoo 2014). Opiskelijoita voidaan pyytää tuottamaan verkkoalustalle keskustelunavauksia ja tekstejä, joita toisten opiskelijoiden tulee käydä kommentoimassa vähintäänkin tietty määrä (Löfström ym., 2010). Yhteistä tiedon rakentelua voidaan tehdä erilaisten pilvipalveluissa jaettujen tekstitiedostojen muodossa, keräämällä sanapilvialustoille sanoja tai Padletin-tyyppisille alustoille kuvia (Tammenoksa, 2018). Erilaisia alustoja ja sovelluksia hyödyntäen opiskelijat voivat tuottaa yhdessä muun muassa ohjeistuksia, videoita ja podcasteja (Bonk & Khoo, 2014).

Merivirta (2018) kuvaa opetuskokonaisuutta, jossa opiskelijat pienryhmittäin tutustuvat tiettyihin asiasisältöihin, joista he muodostavat ensin visuaalisen esityksen (esim. Piktochartilla). Tämän jälkeen tuotokset esitellään muulle ryhmälle ja tiedon sisäistämistä testataan opiskelijoiden toisilleen tekemillä visailuilla (esim. Quizizz). Tämän tyyppisessä toteutuksessa yhdistyy samalla sekä asiasisältöön tutustuminen että tiedon visualisoinnin ja erilaisten sovellusten käytön harjoittelu - taitoja, joita usein tarvitaan myös nykytyöelämässä. Kannattaa myös pitää mielessä, että älypuhelimet ja niiden viestintäsovellukset (kuten Whatsapp) voivat tietyissä tilanteissa tarjota nopean, edullisen ja epäformaalin tavan viestiä ja tarjota oppimismateriaalia (Taimela 2021). Mobiilietäopetus taipuu helposti myös tehtävien yksilöllistämiseen ja esimerkiksi pelillistämiseen.

Bonk ja Khoo (2014) tuovat esiin valtavan määrän erilaisia vuorovaikutusta ja opiskelijoiden sitoutumista tukevia opetusmenetelmiä. Opetuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi roolipelailua, jossa opiskelijat perehtyvät tiettyyn kuuluisaan henkilöön, jonka asemaan he asettuvat esimerkiksi keskustelutilanteessa. Verkosta löytyy nykyisin myös suuri määrä opetukseen sopivia videoita (esim. TED talks -videot), joista voidaan yhdessä keskustella. Joihinkin videoalustoihin on mahdollista lisätä myös kommentteja ja reaaliaikaista keskustelua videon katsomisen aikana. Yhteisöllistä tiedon ja ajatusten jakamista voidaan tehdä erilaisten digitaalisten alustojen avulla brainstorming-hetkinä tuottaen miellekarttoja ja muita visuaalisia esityksiä. Opiskelijoille voidaan antaa myös tehtäväksi osallistua johonkin verkkokonferenssiin, jonka yhteydessä tehtävänä voi olla esimerkiksi Twitter-keskusteluun osallistuminen tai faktojen tarkistaminen. Tehtyjä harjoituksia voidaan purkaa niin yhdessä keskustellen kuin itsenäisesti opittuja asioita pohtien.

Bonkin ja Khoon (2014) mukaan vuorovaikutusta voi tapahtua niin materiaalien, ohjaajan tai muun asiantuntijan, vertaisoppijoiden kuin itse järjestelmän ja teknologian kanssa. Viimeisimmän osalta voidaan mainita esimerkiksi interaktiiviset aikajanat, tilastot ja animaatiot, jotka osoittavat edistymistä tai tarjoavat lisätietoa jostain teemasta. Opiskelijan tekemä reflektio voidaan puolestaan nähdä opiskelijan vuorovaikutuksena itsensä kanssa. Länsitie, Kuortti ja Aalto (2021) tuovat myös esiin sen, miten opiskelijoille olisi hyvä antaa mahdollisuus ja kannustaa heitä purkamaan ajatuksiaan opetuskokemuksista esimerkiksi jatkamalla keskustelua pienryhmissä vaikkapa luennon jälkeisillä kahveilla.

• Mitä jäi mieleen?

Verkkopedagogiikan suunnittelussa ja toteutuksessa näkisin keskeisenä tasapainoisen kokonaisuuden tavoittelun: toisaalta kannattaa olla luova ja hakea inspiraatiota erilaisia lähteistä, mutta samaan aikaan kannattaa myös muistaa kohtuus, jottei teknologian hyödyntäminen karkaa niin sanotusti lapasesta ja opintojakson toteutus lähde liikaa rönsyilemään. Kirjallisuudessa korostetaan myös, miten asioiden syvällisemmän sisäistämisen kannalta olisi tärkeää, että opintojakson aikana olisi sekä osallistujien keskinäistä vuorovaikutusta, keskusteluja ja tiedon tuottamista vaativia tehtäviä että itsenäistä tiedon hankintaa ja opittujen asioiden reflektoimista. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen sen paremmin kuin vuorovaikutuskaan automattisesti edistä oppimista (Löfström ym., 2010; Ruhalahti, 2019; Väätäjä & Korte, 2021). Erilaisia käytännön toteutusmenetelmiä suunniteltaessa tulisi miettiä ratkaisuja, jotka tukevat sekä yksilöllistä oppimisprosessia että yhteisöllisesti tapahtuvaa tiedon rakentamista

Yleisesti ottaen opetuksessa näyttää nykypäivänä korostuvan vahvasti oppijalähtöiset ja yhteisölliset ratkaisut ja opetusmenetelmät sekä osaamisen näkyväksi tekeminen. On hyvä huomata, että kuvailemiani periaatteita ja käytänteitä voidaan hyödyntää niin verkkopedagogiikan kuin lähiopetuksen yhteydessä. Pruikkosen (2018) mukaan edellä mainittujen suuntausten merkitys tulee kasvamaan jatkossa entisestään. Samalla automaation ja tekoälyn kehittyessä sekä yksilöllisten opintopolkujen lisääntyessä hän näkee opettajan roolin muuttuvan yhä enemmän ohjauksen suuntaan. Esimerkiksi humanistisen ammattikorkeakoulun opetuksen yhteydessä puhutaankin nykypäivänä valmennuspedagogiikasta (Timonen, Mäkelä & Lukkarinen, 2019).

Tyhjin käsin ei tarvitse tältäkään kurssilta lähteä seuraaville opintojaksoille. Kurssin aikana sain tehtyä itselleni lähdekirjallisuudesta suuren määrän muistiinpanoja, joista vain osa pääsi osalliseksi tähän kirjoitukseen, mutta joihin voin palata myöhemmin itsenäisesti. Oli mukavaa, että kurssin lopputuotoksen muotoon sai itse vaikuttaa. Ajattelin alkuun, että rajallisen ajan puitteissa tekisin perinteisen esseen. Hetken pohdinnan jälkeen totesin, että tämä ei varsinaisesti tukisi omaa oppimistani mielekkäällä tavalla. Kirjoitettuani viimeisen vuoden aikana varmastikin reilut 10 perinteistä esseetä, voin todeta, että vaihtelu todellakin virkistää ja samalla voin harjoitella myös blogin tekemistä, mikä on itselleni uusi juttu. Oli virkistävää tutustua hieman kevyempiin, mutta samalla kuitenkin tieteelliseen tutkimukseen ja asiantuntijoiden kokemuksiin perustuviin kokomaateoksiin ja esimerkiksi podcasteihin. Tämän kurssin tematiikkaan liittyen olin tutustunut muutamilla muilla kursseilla saman aihepiirin julkaisuihin ja tietolähteisiin. Halusinkin palata pariin aikaisemmin tutustumaani lähteeseen, jotka muistin liittyvän samoihin asioihin. Näin olen käsittääkseni tullut hyödyntäneeksi ja jalostaneeksi aiemmin oppimaani eri kontekstissa.

Minun on henkilökohtaisesti helppo yhtyä niihin moniin kirjallisuudessa esiin tuotuihin kokemuksiin siitä, että verkko-opetus saattaa herkästi jäädä yksitoikkoiseksi tai toistavaksi - syystä tai toisesta. Toki on muistettava, että kurssien suunnitteluun ja toteutukseen vaikuttaa aina muun muassa saatavilla olevat resurssit, kurssien osallistujamäärät ja esimerkiksi se, toteutetaanko kurssit itseopiskeluna vai reaaliaikaisesti. Tosiaankaan aina ei ole siis kyse yksittäisen opettajan valmiuksista tai osaamisesta, mutta näitä vahvistamalla mahdollisuudet motivoivaan ja tehokkaampaan opetukseen ja oppimiseen ovat monipuolisemmat.

Valitsemaani kirjallisuuteen tutustuminen tarjosi itselleni lopulta aika vähän mitään täysin uutta tietoa tai ideoita, mutta antoi monipuolisen, kattavan ja koko verkkopedagogiikan teemaa läpileikkaavan katsauksen nykyaikaisista suunnitteluperiaatteista ja käytännön kokemuksista verkko-opetuksen maailmassa. On kiehtovaa, kuinka moninaisia vaihtoehtoja verkkopedagogiikan hyödyntäminen tarjoaa. Samalla on hyvä muistaa, että opettajan tai ohjaajan näkökulmasta tilanne vaatii jatkuvaa aktivisuutta ja oman osaamisen kehittämistä, mikäli mielii pysyä ajan hermoilla ja toteuttaa niin itseään kuin opiskelijoita innostavia opintojaksoja. 

Lähteet

Anttonen, E. (2019). Lehtori-valmentajan läsnäolon välittyminen verkkokurssilla. Teoksessa P. Timonen, H. Mäkelä & S. Lukkarinen (toim.), Kampuksella digittää: poimintoja verkko-oppimisen kehittämisestä (s.53-61). Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 80. https://www.humak.fi/julkaisut/kampuksella-digittaa-poimintoja-verkko-oppimisen-kehittamisesta/

Arkko-Saukkonen, A. & Saloniemi, K. (toim.) (2018). Innostusta verkkotyöskentelyyn. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 2/2018. URN:ISBN:978-952-316-214-3 https://www.theseus.fi/handle/10024/143637

Bonk, C.J. & Khoo, E. (2014). Adding Some TEC-VARIETY: 100+ Activities for Motivating and Retaining Learners Online. https://tec-variety.com/

Henriksson, J. & Tamminen, N. (2019) Kulttuurituotannon koulutuksen monimuoto -opiskelijoiden yhteisöllisyyden rakentaminen verkossa. Teoksessa P. Timonen, H. Mäkelä & S. Lukkarinen (toim.), Kampuksella digittää: poimintoja verkko-oppimisen kehittämisestä (s.24-32). Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 80. https://www.humak.fi/julkaisut/kampuksella-digittaa-poimintoja-verkko-oppimisen-kehittamisesta/

Hoffrén, J. (2019) Kulttuurituottajan tapaslautanen verkossa - silmänruokaako vain? Kokemuksia ja arviointeja kulttuurituotannon digitoteutuksista. Teoksessa P. Timonen, H. Mäkelä & S. Lukkarinen (toim.), Kampuksella digittää: poimintoja verkko-oppimisen kehittämisestä (s.33-43). Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 80. https://www.humak.fi/julkaisut/kampuksella-digittaa-poimintoja-verkko-oppimisen-kehittamisesta/

Kaur, P., Kaur, H., Singh, A. & Singh, M. (2022). Student's and teachers' perceptions about online teaching during COVID-19 pandemic a survey. The Online Journal of Distance Education and e-Learning 10(2), 292-300. https://tojdel.net/journals/tojdel/articles/v10i02/v10i02-14.pdf

Kluukeri, A., Timonen, P., Nyman, T., Nieminen, S., Nikkilä, J., Roslöf, U. & Ruuska, V. (2019). Yhteisöpedagogitutkinnon digitaalinen maailma - kokemuksia ja arviointia verkkopainotteisen monimuotokoulutuksen alkutaipaleelta. Teoksessa P. Timonen, H. Mäkelä & S. Lukkarinen (toim.), Kampuksella digittää: poimintoja verkko-oppimisen kehittämisestä (s.44-52). Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 80. https://www.humak.fi/julkaisut/kampuksella-digittaa-poimintoja-verkko-oppimisen-kehittamisesta/

Kóbor-Laitinen, Z. & Kuokkanen, M. (2019). Opiskelijoiden kokemuksia vuorovaikutuksesta Humakin reaaliaikaisissa webinaareissa. Teoksessa P. Timonen, H. Mäkelä & S. Lukkarinen (toim.), Kampuksella digittää: poimintoja verkko-oppimisen kehittämisestä (s.70-83). Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 80. https://www.humak.fi/julkaisut/kampuksella-digittaa-poimintoja-verkko-oppimisen-kehittamisesta/

Länsitie, J., Kuortti, K. & Aalto, S. (2021). ProLearn Podcast: Vuorovaikutus etäopetuksessa ja etäopiskelussa. OAMK. [Audio podcast] https://anchor.fm/ouluprolearn/episodes/ProLearn-Podcast-Vuorovaikutus-etopetuksessa-ja-etopiskelussa-er3thi

Löfström, E., Kanerva, K., Tuuttila, L., Lehtinen, A. & Nevgi, A. (2010). Laadukkaasti verkossa - verkko-opetuksen käsikirja yliopisto-opettajalle. Helsingin yliopiston hallinnon julkaisuja 71. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/23899/hallinnon_julkaisuja_71_2010.pdf?sequence=1

Merivirta, M. (2018). Visailu piristää oppimista. Teoksessa A. Arkko-Saukkonen, & K. Saloniemi (toim.), Innostusta verkkotyöskentelyyn (s.24-27). Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 2/2018. URN: ISBN: 978-952-316-214-3 https://www.theseus.fi/handle/10024/143637

Pruikkonen, A. (2018). Oppiminen ja opetus digitaalisessa ympäristössä - Minne matkalla? Teoksessa A. Arkko-Saukkonen, & K. Saloniemi (toim.), Innostusta verkko-työskentelyyn (s.118-119). Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 2/2018. URN: ISBN: 978-952-316-214-3 https://www.theseus.fi/handle/10024/143637

Ruhalahti, S. (2019). Dialogisella yhteisöllisellä tiedonrakentamisella suunnataan syväoppimiseen. Teoksessa P. Timonen, H. Mäkelä & S. Lukkarinen (toim.), Kampuksella digittää: poimintoja verkko-oppimisen kehittämisestä (s.84-91). Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 80. https://www.humak.fi/julkaisut/kampuksella-digittaa-poimintoja-verkko-oppimisen-kehittamisesta/

Taimela, I. (2022, 17. helmikuuta). Mobiilietäopetus haasteellisissa olosuhteissa: Tapaus al-Hol. Luento Kasvatustieteilijä kansainvälisissä toimintaympäristöissä -opintojaksolla. Lapin yliopisto: kasvatustieteiden laitos.

Tammenoksa, R. (2018). Joukkuetyöskentelyä digitaalisia välineitä hyödyntäen. Teoksessa A. Arkko-Saukkonen, & K. Saloniemi (toim.), Innostusta verkkotyöskentelyyn (s.28-31). Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 2/2018. URN: ISBN: 978-952-316-214-3 https://www.theseus.fi/handle/10024/143637

Timonen, P., Mäkelä, H., & Lukkarinen, S. (toim.) (2019). Kampuksella digittää: poimintoja verkko-oppimisen kehittämisestä. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 80. Helsinki: HUMAK. https://www.humak.fi/julkaisut/kampuksella-digittaa-poimintoja-verkko-oppimisen-kehittamisesta/

Vess, K. & Russell, J. (2022). Exploring online teaching satisfaction within the context of COVID-19: Implications for practice and future directions. The Online Journal of Distance Education and e-Learning, 10(2), 210-217. https://tojdel.net/journals/tojdel/articles/v10i02/v10i02-06.pdf

Väätäjä, J., & Korte, S-M. (2021). Conceptualising a Model for Meaningful Digital Pedagogy. Teoksessa Y-M. Huang, C-F. Lai, & T. Rocha (toim.), Innovative Technologies and Learning 4th International Conference, ICITL 2021 (s. 241-251). Springer, Cham. Lecture Notes in Computer Science Vol. 13117 https://doi.org/10.1007/978-3-030-91540-7_26